“…Toukokuun öljy on ihmeiden öljy. Parantamisen öljy. Vapauttamisen öljy.
Öljy, joka vapauttaa. Öljy, joka parantaa.
Öljy, joka palauttaa ja pyhittää: Hengen voitelu.
Voitelemalla toukokuun öljyllä, joka on peräisin Sovituksen Neitsyt Marian siunatusta puutarhasta, saa suoraan Pyhän Hengen voitelun.
Teidän ei pidä ajatella vain itseänne tuomalla vain vähän öljyä itsellenne.
Teidän ei pidä enää aina ajatella vain itseänne, sillä tämä johtaa myös hengelliseen itsekkyyteen. Teidän on tuotava useita litroja öljyä Sovituksen Neitsyen siunattavaksi ja sitten pullotettava tämä öljy — jopa henkilökohtaisesti — antaaksenne sitä sukulaisille, ystäville ja sairaille.
Monet ovat langenneet hengelliseen itsekkyyteen: he ajattelevat vain itseään, aina ja ainoastaan omaa pelastustaan, omaa parantumistaan ja omaa vapautustaan. Eivätkä he koskaan ajattele monia ihmisiä, jotka joutuvat tuhon valtaan.
Monet ovat langenneet hengellisen itsekkyyden ansaan ajatellen aina ja ainoastaan omaa pelastustaan, omaa parantumistaan ja omaa vapautustaan — huomioimatta sitä, että on olemassa muita, jotka ovat paljon huonommassa tilassa kuin he itse ja jotka joka tapauksessa on autettava eikä tuomittava, aidosti autettava veljellisen rakkauden avulla.
Jopa yksinkertaisen pullon pyhää toukokuun öljyä — Neitsyen siunaamaa puhtainta oliiviöljyä — lahjoittaminen on hyväntekeväisyyden teko: se on todellinen hyväntekeväisyyden teko.
Toukokuun öljyn — ihmeiden öljyn — antaminen on hyväntekeväisyyden teko, koska sen kautta nämä ihmiset voivat vastaanottaa ja saada armoja, parantumisia ja vapautuksia; siten se on suuri lahja, suuri apu, suuri lohdutus ja tuen lähde.
Oletko ymmärtänyt toukokuun pyhän öljyn tärkeyden, jota Sovinnon Neitsyt on siunannut säännöllisesti joka toukokuun 5. päivä jo jonkin aikaa Brindisin Siunatussa puutarhassa — Uusi Kana, Pieni Fatima, Pieni Lourdes, Loppuaikojen valittujen turvapaikka, Jumalallisen lohdutuksen keidas, Pieni Betlehem, Pelastuksen arkki?
Oletko ymmärtänyt sen tärkeyden, että järjestetään pyhiä Marian pyhiinvaelluksia joka kuun 5. päivänä, saapuen puutarhaan kello 16.00 rukoilemaan Pyhyttä ruusukkoa?
Oletko ymmärtänyt sen tärkeyden, että on suolaa, jota arkkienkeli Pyhä Mikael siunaa suoraan joka syyskuun 5. päivä?
Ja niin monia, monia muita armoja, joita et valitettavasti ole ymmärtänyt. Et ole ymmärtänyt niitä täysin.
Monet tulevat Siunattuun puutarhaan vastaanottamaan parannuksen, vapautuksen ja iankaikkisen pelastuksen armoja. Kaikki tämä on oikein; se on mieluisaa Jumalalle ja Siunatulle Neitsyelle. Mutta meidän on myös rukoiltava muiden puolesta.
Monet muut tulevat Siunattuun puutarhaan eivät uskon, vaan uteliaisuuden vuoksi, eikä tämä ole missään nimessä hyväksyttävää.
Siunattuun puutarhaan tullaan rukoilemaan, meditoimaan Pyhän ruusukon mysteereitä, laulamaan, ylistämään, tekemään katumusta, pyytämään parannuksen ja vapautuksen armoja, rukoilemaan fyysisesti ja henkisesti sairaita, huumeaddikteja ja kaikkia muita puolesta. Mutta ei tuijottelemaan, sillä uteliaisuus ei koskaan tule Jumalalta.
Uteliaisuus ei koskaan tule Jumalalta.
Meidän on opittava uskomaan näkemättä.
Usko, kuten sinulle aina sanomme, on näkymättömien asioiden todellisuus.
Siksi meidän on opittava uskoa näkemättä, sillä jos meidän täytyy nähdä uskoaksemme, se tarkoittaa, ettemme vielä usko. Jos tarvitsemme aina näkemistä, se tarkoittaa, ettei ole olemassa todellista uskoa, vaan pikemminkin jonkinlainen sensacionalismi: sensacionalismi katoaa, mutta Usko säilyy.
Kun tulette Siunattuun puutarhaan, aivan kuten mihin tahansa muuhunkin ilmestyksen paikkaan, ette tule uteliaisuutta vaan siksi, että uskonne. Te ette etsi merkkiä jatkuvasti, sillä silloin langetatte sensacionalismiin, joka, kuten sanoin hetki sitten, katoaa: sensacionalismi katoaa, mutta toisaalta Todellinen Usko ja Todellinen Vakaumus säilyvät.
Teidän on puhdistauduttava!
Meidän on puhdistauduttava syvällisesti ja kasvettava todellisessa uskossa.
Meidän on ymmärrettävä, että Usko on todella näkymättömien asioiden Todellisuus.
Meidän on uskovat näkemättä.
Meidän on puhdistauduttava sensacionalismista, halusta aina nähdä, sillä Uskolla on omat silmänsä — hengelliset silmät, eivät fyysiset, vaan hengelliset. Meidän on ymmärrettävä kaikki tämä.
Monet menevät ilmestysten paikoille vain uteliaisuuttaan ja lähtevät tuntien itsensä tyhjemmäksi kuin ennen.
Monet menevät ilmestysten paikoille etsien tiesinkö mitä suuria merkkejä, langeten ohimenevään sensacionalismiin.
Harvat kuitenkin todella menevät Uskon vuoksi, koska he uskovat: he saattavat jopa saada jonkin merkin, mutta he jo valmiiksi uskovat.
Monet tulevat ilmestysten paikoille vain etsimään tiesinkö mitä suurta merkkiä, langeten sensacionalismiin. Sitten he pettyvät ja katoavat.
Usein armoja ei saada siksi, että ihmiset rukoilevat huonosti.
Hyvin usein armoa ei saada siksi, että ihmiset rukoilevat huonosti, liian vähän tai hajamielisesti; koska todellista uskoa ei ole, vaan vain sensaatiomaisuus hallitsee.
Monina muinaakin kertoja armoa ei saada siksi, että ihmiset menevät valheellisten ilmestysten paikoille; joten käymällä valheellisilla ilmestyspaikoilla, valheellisissa lähetystyissä ja valheellisissa profeettisissa ilmoituksissa on selvää, ettei mitään saada.
Vuodet kuluvat eikä mitään saada, koska siellä ei ole mitään: koska siellä ei ole todellista jumalallista läsnäoloa, ei taivaallisen hovin todellista hengellistä ilmenemistä, ei mitään saada.
Oikeasti sielu ihmettelee, miksi todellista parantumista tai todellista vapautusta ei tapahdu; oikeasti, aivan oikeasti, älykäs ihminen esittää itselleen tiettyjä kysymyksiä.
Aivan oikein ihminen, joka on vuosien ajan käynyt ilmestyspaikoilla ja rukoillut — ehkä jopa rukoillut hyvin — mutta ei ole saanut armoa, ihmettelee, miksi hän ei saa sitä.
Toistan: usein armo ei tule siksi, että rukoillaan huonosti, rukoillaan liian vähän tai siksi, ettei kyseessä ole todellisten ilmestysten paikka.
Usein se ei tule siksi, että Herra haluaa koetella sinua. Ja Hän antaa sinulle Pyhän Ristin lahjan.
Hyvin usein Herra jättää sinulle kivun, kärsimyksen ja sairauden — piikin kyljessäsi — lahjana, pyhittämisen lahjana. Et ole koskaan ajatellut asiaa noin.
Monet luulevat, että kun he eivät saa armoa, se johtuu vain siitä, että he rukoilevat huonosti, liian vähän, eivät usko aidosti tai koska kyseessä ei ole aito ilmestyspaikka. Mutta hyvin usein nämä voivat olla todellisten ilmestysten paikkoja, joissa armo ei tule, vaikka ihmiset rukoilisivatkin hyvin, koska heidän täytyy kantaa ristiä.
On olemassa erilaisia totuuksia: jokainen tietysti uskoo parhaiten itselleen sopivaan totuuteen, mutta selvästikin totuus on aina Jumalan käsissä. Jokainen uskoo ja tulee uskomaan totuuteen, joka sopii hänelle parhaiten.
On sieluja, joille on kätevää uskoa, ettei armoa tullut siksi, että kaikki oli valhetta.
On toisaalta sieluja, jotka uskovat, ettei armo tullut – eikä tule – siksi, että he rukoilevat huonosti tai eivät usko tarpeeksi.
On myös älykkäämpiä ihmisiä, jotka ajattelevat näin, ja se on suuri totuus: armo ei tule siksi, että Herra rakastaa kruunata valitsemansa ristillä.
Risti on myös Jumalan lahja omaa pyhittymistä varten.
Toistan tietysti, jokainen uskoo mitä haluaa: on niitä, jotka saavuttavat totuudessa ja hyvällä omallatunnolla todellisen Totuuden; on kuitenkin myös muita, jotka tarjoavat oman selityksensä, oman oikeutuksensa, joka ei vastaa totuutta.
Hyvät sielut, vanhurskaat ja ne, joilla on suora omatunto, saavuttavat todellisen Totuuden siitä, miksi he eivät saa armoja; toiset kuitenkin tarjoavat selityksiä, jotka sopivat heidän omaan mukavuuteensa, mutta eivät lopulta vastaa totuutta.
On useita syitä siihen, miksi ihminen ei saa monia armoja.
On niitä, jotka varmasti rukoilevat huonosti tai rukoilevat liian vähän. On niitä, joilla on vähän uskoa ja jotka harhailevat luullessaan uskovansa; siksi armo ei tule. Monissa tapauksissa armo ei kuitenkaan tule siksi, että sinun täytyy kantaa Ristiä, sinun täytyy syleillä Ristiä ja sinun täytyy pyhittää itsesi kulkiessasi tätä polkua.
”Mutta en halua raskasta Ristiä” — sinun on silti kannettava sitä.
”Mutta en halua tätä Ristiä enkä pidä siitä; en halua sitä, en etsinyt sitä, en halunnut sitä.” Mutta kukaan ei etsi tai halua Ristiä. Tulet Ristin vastaan, syleilet sitä ja kannat sitä rakkaudella. Mikään ihminen, mikään sielu ei halua Ristiä; kukaan ei halua kantaa Ristiä, mutta Risti on silti siellä, ja se on näkyvissä.
Joten kaikki tämä tarkoittaa, ettei Risti ole jotain, mitä etsit, vaan jotain, minkä löydät omasta elämästäsi; et etsi sitä: voit hyväksyä sen tai olla hyväksymättä, mutta joka tapauksessa Risti on siellä. Risti pysyy.
Risti on teidän keskessänne, kuten me teille aina taivaasta sanomme: Risti on teidän keskessänne.
Monet luulevat, että Risti on Jumalan kirous. Mutta päinvastoin, se on siunaus; se on Kaikkivaltiisen Isän lahja pyhityksesi vuoksi.
”Mutta en pidä tästä Rististä” — sinun on silti kannettava sitä. Alistu siihen, säilytä alistumisen henki ja kanna sitä. Mutta nyt minä harhailet luullen olevani parantunut: älä harhaile luullen olevasi parantunut, koska me tiedämme, ettet ole parantunut. Jos harhailet, se on pahempaa, sillä jos teet niin, heräät seuraavana päivänä ja Risti on yhä aivan vierelläsi.
Älkää harhaille. Älkää harhaille.
Risti on teidän keskellänne...”
Lähteet: