Neitsyt Maria tulee kivuliaksena harmaassa monella miekalla sydämessään.
Hän sanoo: "Kiitos Jeesus, Poikani. Tyttöni, on tarpeen että ymmärrät ettei minä kutsu lapsiani sydämeni sisälle koska kaikki on hyvin. Totisesti, suuri kuilu aukeaa aina laajemmaksi taivaan ja maan välillä. Olen tullut kutsumaani lapsiani turvaan Sydämeni puhtaaseen sydämeen suojelemaan heitä vaaroista ympärillään. Ihmiset laskevat vain sitä, mikä maksaa ihmishengen hinnan katastrofiksi, ja omaisuuden menetyksen tragediaksi. Mutta Sydänmin Turva pitää sinut paljon suuremmalta vahingolta - sielusi menetys."
"Ymmärrä, Ikuinen Isä on etukäteen määrännyt sydämeni näiden aikojen arkiksi. Kuinka nopeasti te, lapsiani, etsisitte sitä jos nähdätte Sydänmeni Fyysisenä Turvana. Mutta minä olen tullut kutsumaan teidät arvostamaan henkistä - sielun - pelastusta. Vaikka ette voi näkeä tai koskettaa näitä asioita, ne ovat todellisia - ikuisia - ja ainoa kestävä arvoinen taho. Älkää heittämättä minun kutsuani pois ja ajamatta takaa sitä mitä pidätte turvallisena. Käänny kohti Minua, äitisi. Olen kärsinyt rakkauden vuoksi teidän. Jatkan sen tekemistä. Ulotan Sydämeni halauksen jokaiselle sielulle. Siunailen sinut."