sunnuntai 2. huhtikuuta 2017
Jumalan ilmoitukset Herra Jeesuksen Kristuksesta
 
				Tapasin rakkaani Kristuksen ja katsoessani suoraan silmiini, hän sanoo:
Rakkauteni: katsokaa ihmisen sisälle ...
Sitten nähdään mies ja Kristus kertoo minulle: "Näe kuinka nopeasti ihminen hajaantuu, näe kuinka hetkessä tunteet vaihtuvat rakkaudesta vihaksi, kunnioituksesta epäkunnioitukseksi, ystävällisyydestä vaatimuksiin, joutuen suuren heikkouden uhriksi sielussaan. Ihminen on muuttumassa heikommaksi useammin, ei vain ruumiillisesti vaan sisimmiltään. Mitään odottamatonta tapahtuessa ihminen paljastaa heikkoja puoliaan."
Suurella huomiolla seurasin olentoaan ja sen liikkeitä, näin tunteitaan ja kuinka kaikki ihmisessä muuttui odottamattomasti riippuen tunteista. Yhtäkkiä se mies kävelee poikansa luo, ja tapaamisessa hän loukkasi poikaa sanallisesti, ja poika oli vastaamassa isälleen ... Kristus puuttuu asiaan ja sanoo pojalle: SIUNAA ISÄSI, HALTELE HÄNTÄ JA MENE RAUHASSA, MUISTA ET SAAT TAPATA YHTEISTÄ OLEMUSTA, EI AJATTELUSSA, KIELELLÄ, TUNTEISSA, EI MYÖSKÄÄN AATTEESSA. Poika jatkoi Kristuksen innoittamana ja isä hämmästyneenä ja nolostuneena jäi sanatta; hän katsoi poikansa pois lähtevän hämmentyneen näköisinä, ja miestä alkoivat valua kyyneleet.
Kristus sanoo minulle: "Tiedätkö, rakkaani, kuinka monta kertaa tämä kohtaus toistuu päivän aikana? Useita kertoja joka hetki. Ja kuinka moni ihminen reagoi niin kuin nuori mies? Voin sinulle kertoa että lähes kukaan, ei edes ne jotka tuntevat itsensä lähimpänä Minua.
KUINKA PALJON OLEN SAARNANNUT RAKKAUDEN LAIN! Ja maailma ei tunnu sitä koska ihminen toimii hetkellisten tuntojen ja impulssien perusteella.
Yhtäkkiä ilmestyy toinen mies; hän näyttää olevan joku, joka on suuren rauhan omassa, hänen hiljainen kasvonsa, kävelytapansa hengittävät rauhaa. Kristus sanoo minulle: "Mitä ajattelet rakkaani?" Ja vastaan hänelle: "hänellä on suurta rauhaa".
Yhtäkkiä näkyy erilainen kohtaus: mies kävelee rauhallisesti, mutta hänen vierellään ilmestyy toinen mies joka puhuu hänelle, he jatkavat kävelyssään ja keskustelussa kunnes jotakin mitä toisella mainittua ei ollut mielestä. Hänen kasvonsa muuttui epämukavaksi ja äänensä muuttui, jopa ilmeet olivat erilaiset. Kristus kertoo minulle: "Rakkauteni, nyt nähdät mitä vain Minä tiedän ja mikä tekee olennosta lommon joka lähestyy Minua ..."
Nään miehen kadonneen täydelliseen tunneparalyssiin, kaivossa josta hän ei pääse ulos. Tumma pilvi peittää hänen sydämensä, aivojaan, ajatteluaan, kulkeutuu läpi koko hengellisen ja ruumiillisen olentonsa. Vatsajärjestelmän elimet ovat tummansinisiä ja sappi nousee kuin haluaisi ottaa reitin joka ei ole normaalinen. Kristus sanoo minulle: "Katso suuren tunteiden häirinnän ihmisessä. Minun vaatimattomuuteni ei ole vaatimaton typerys; se on Haluan Ihmiskunnan voittaa juurtumisen hetkelliseen."
OLEN RAKKAUS, RAKKAUDENI YLITSEE, RAKKAUDENI ON HENKI JA SIKSI SE ON ÄÄRETÖN TEKO
ELÄMÄSTÄ JA JÄRJESTYKSESTÄ. SITEN SINÄ, LAPSET, TARVITTE ELÄMÄÄN JANOA YLITTÄÄ KOHTI HENKISTÄ, ETTÄ ELÄMÄ SAISI ARVON, KAUNEUDEN JA KONTROLLIN. Rakkaani järjestää, harmonisoi niin, että työt ja toiminnat ovat todistus siitä, mikä jokainen ihmiskäsittäjä on todellisuudessa.
Näiden miesten tapauksessa tunteet pettävät heidät "ego"-nsa vallan vuoksi ja henkisen asian jatkuvan vähentämisen takia, jättäen paljastuneeksi maailman, jossa jokainen ihminen todellisuudessa liikkuu.
Rakkaani on nousu, ja joka nousee ei kävele yksin vaan yhtenäisyydessä, yhteisössä, järjestääksensä oppimaan ja ymmärtämään itsesi eivätkä omilla voimillasi vaan yhdistyneinä naapuriisi.
Olen kutsunut sinut elämään Minussa niin, että toimisit niinkuin minä toimin, ei toistoina minuun tekoihin, vaan elämälläni teoissa. Ota, syö, elä ja ilmaise sisäinen muutos, joka vie sinut takaisin rakkauden korkeuksiini, ilman jota et voi olla parempia ihmiskäsittäjiä, aidompia, ei kopio sarjasta toiminnoista, jotka vähentävät sitä mitä olet: RAKKAUDEN SUURI TEOS.
Kristus asettaa minun edessäni ihmisiä suuria eroavaisuuksilla: yksi on paksu, toinen pitkä, kolmas erittäin laiha, neljäs hyvin lyhyt kasvuisena ja viides vaaleanpunainen, sairas tai kuoleva.
Kaikki nämä ihmiset ovat eriäviä, mutta yhtälaisia yhdessä suhteessa: kuka tahansa heistä ei halua katsoa Kristusta. Hän puhuu heidän kanssaan ja he kääntävät silmänsä pois. Katsoen kuolevaan mieheen pyydän häntä katselemaan Kristusta, mutta hän kieltäytyy siitä, ei halua sitä, vaan viha ottaa hänet valtaansa. Ja Kristus kysyy minulta: "Rakasini: mitä näet heissä samanlaista?" Ja vastaan heti: "He eivät halua katsoa Sinua tai tietää Sinusta", ja Kristus sanoo minulle: "Mitä heidän yhteinen on ei ole sinun silmissä, vaan mikä he pitävät piilossa sydämensä syvyyksissä."
Kristus kertoo minulle: "Lyhytkasvuinen ihminen haluaa olla pitkä jotta erottuisi kaikista muista, hän ei ole tyytyväinen siihen mitä on. Tämä ihmiskäsittäjä kääntää kaikki etsimään mitä tapahtuu, nostaa äänensä kuultavaksi, mutta se on tyhjää sisältä, sydämensä palaa ylimielisyydestä ja mustasukkaisuudesta, se sanoo elävänsä henkisesti, muttei tunne Minua.
Suurikasvuinen ihminen haluaa pitää kaiken kontrollissa ympärillään tapahtuvasta.
Hänen läsnäolonsa tekee hänet erottuvaiseksi, mutta se ei riitä, hän haluaa enemmän ja enemmän. Hän elää veljiensä ja sisarustensa kanssaan, eivätkä rakkauden vuoksi vaan kritiikin syömistä varten; sydämänsä palaa ylimielisyydestä ja mustasukkaisuudesta, se näyttää rukoilevansa kaiken aikaa, mutta tämä ei ole tapaanne, hän nousee ja laskee, hän ei tunne Minua.
Olemus joka antaa sairaan vaikutelman on sairas ei ruumiissaan vaan henkisesti. Se ei tunne veljeysmielisyyttä, laupiautta, sydämensä elää itsekkyydessä eikä sääliössä, mikä estää sen kokemasta veljensä tai sisarustensa kipua.
Se elää ylimielisyydessä, mustasukkaisuudessa, sydämen on tyhjä affekteista, yksinäisyys syö sielunsa. Kun se yrittää astua Minun sisäänni, heti sen mieli lentää pois ja ei rauhallistu, se ei pidätä Minua itsessään.
Ihmisen epäsopivuus, riemuttomuuden rakkaudesta, omavaltaisuus, lapsiomaisuutta, kova sydän tekevät kaiken hänen ympärillänsä epäsopivaksi. Nämä olennot joista puhun lähettävät jotakin erityistä: yksilöllisyyttä, rakkautta puuttuvaa, välinpitämättömyyttä, yksinäisyys, joka on yhteinen maallisen kanssa ja ne ovat vaarassa kääntyä täysin pois Minulta, koska yksilöllisyys hallitsee heitä.
Lapseni ovat yhdessä, he ylläpitävät suuren tietoisuuden siitä, että he kuuluvat suureen Yleiseen ja tämän vastuun aiheuttaa heidän elää Minussa sitä mitä he toivovat veljilleen ja sisaruksilleen.
Tunnelmia ei ole pahaa, mutta ne ovat niitä jotka luovat epäsopivuutta ja saavat ihmisen olevan osa Rakkauteni tai kaikkea SE sisältää on pahaa. Rakkauteni ei luo epäsopivuutta, Rakkauteni on valoa, eivät varjoja, Rakkauteni on lapsiomaisuutta, eikä katkeruutta, Rakkauteni on toivoa, eikä lannistumista. Rakkauteni on kaikkea.
Rakkaini, tässä hetkessä jotakin kiinnittyy kaikkiin ihmisiin ja vain vähän tietää miten sitä vastaan ottaa - jotakin joka jatkuvasti puhkeaa vakiintuneessa järjestyksessä ja johtaa kaaokseen: VIHA.
Halua, omistaminen, asema, ymmärtämättömyys, rakkautta puuttuvaa, tietämätön ovat osa siitä miksi väkivalta on noussut ja osana ihmisen päivittäistä elämään.
LAPSENI OVAT NIIN RAJATUT YMMÄRTÄESSÄÄN PAHAA ETTEI SE ULOTU SIIHEN MITÄ IHMISET SALLIVAT.
Väkivalta ei ole jotakin mitä ihminen saa syntymänsä myötä; väkivaltaa opitaan kasvessaan, ympäristössä jossa kehittyy ja joskus väkivalta on tarttuvaa epätasapainoisilta, heikolta tahdolta olennoilta, jotka ovat kuin veneiden tuulilippaita.
Kukin lapseni pitää olla Rauhan kantaja, Rakkautteni kylvijä, heidän on jaettava Lapsiomaisuutta veljilleen ja sisaruksilleen jotta Minun Ominaisuuteni saadaan vastaan kaikilla lapsillani.
LAPSENI TARVITSEVAT OLLAKSEEN RAKKAUS, JA LOPUT ANNAN TEIDÄN MYÖS. (Cf. Mt. 6.33)
Tämän mainitessa Kristus kertoo minulle:
Kun olento pitää kaiken järjestyksessä Minussa Tahtoni, sen toiminta on liittynyt Minuun ja Minä iloitsen siitä. Mutta tämä sukupolvi joka on antanut itsensä pahan hulluudelle ja usurpoinut kylmimmät henkiset suhteet Meidän Talomme kanssa, on pudonnut suurimpaan alhaisuuteen ja vähentänyt itseään. Se on ottanut vihan kostoksi, rangaistuksena jotakin toisille. Se on tuonut tunteita katkeruutta, petosta ja raivoa normaaliksi, eikä enää estä niitä jotka haluaa toimia julmasti, voimistaen Ihmiskunnan rakkauden puuttuvan tilan ja aiheuttaa vahinko itselleen.
Paha on ollut läsnä takaa-ajamassa ihmistä jotta se saisi hänet mahdollisimman alhaiseksi. Sinun pitää muistaa että pahoilla ei ole lapsiomaisuutta, se vie ne joita se ottaa kiinni kauas Minulta.
RAKKAUS ON MIELLYTTÄVÄ HALKI JOKA LAPSENI NAUTIVAT HETKISSÄ KUN HE TARVITSEVAT MINUA.
Siunao sinut.
Sinun Jeesus.
TERVE MARIA, PUHDAS JA SYNTISTEN VAPAA.