Sunnuntain pyhän messun jälkeen menin kappeliin rukoilemaan Pyhän Äidin ja Jeesus-lapsen patsaan eteen.
Kun kunnioitin Pyhää Äitiä ja ylistin Herramme Jeesusta, sanoin: ”Pyhä Äiti, sinulla on kauniita kukkia. Taivaallisia kukkia kaikkialla ympärilläsi.”
Hän sanoi: ”Kiitän lapsiani kaikesta tästä, mutta sydämeni on hyvin surullinen.”
Sanoin: ”Oi Pyhä Äiti, et näytä kovin onnelliselta.”
Hän sanoi: ”No, miten voisin olla onnellinen, kun Poikani on maailmassa niin hyljeksitty ja häntä kalto kohdellaan?”
Sanoin: ”Mutta on paljon lapsia, jotka rakastavat sinua ja Poikaasi.”
”Jotkut — he rakastavat meitä, mutta useimmat eivät. He eivät usko meihin ja hylkäävät meidät. He loukkaavat Poikaani niin syvästi”, Hän sanoi.
Hän näytti todella surulliselta.
Kun seisoin siinä, mies lähestyi ja kurottautui koskettamaan Hänen patsastaan laskien kätensä Pyhän Äidin päälle rukoillakseen Hänelle.
Hän sanoi: ”Katso, Valentina, hän haluaisi minun auttavan häntä, mutta hän jätti minuun lian jäljen. Se johtuu siitä, ettei hän tunnusta syntejään. Sinun on sanottava ihmisille, että he tunnustavat syntensä. Se on ihmiselle vaikeinta — mennä ripittäjälle, kääntyä. He rakastavat Minua, he tulevat kirkkoon, mutta he eivät halua mennä tunnustamaan. He pitävät kiinni kaikesta katkeruudesta, jota heissä on, tai mistä tahansa ongelmasta sielussaan — heidän on tunnustettava se.”
”Sinun on sanottava ihmisille, etteivät he kosketa patsastani. Kukaan kirkossa ei koskaan puhu tästä tai opeta ihmisille tätä.”
Sanoin: ”Olen niin pahoillani, Pyhä Äiti. Aioin sanoa hänelle, mutta hän lähti hyvin nopeasti. Joten aion nyt tehdä sovellusta ihmisten puolesta.”
Näin Pyhän Äidin mekossa likaisen tahran siihen kohtaan, johon miehen käsi oli lepännyt. Tämä on syntiin liittyvä tahra, jonka hän jätti jälkeensä. Hän ei halua, että Hänen patsaisiinsa kosketaan missään tilanteessa. Kun ihmiset eivät mene rippiin, he jättävät jälkeensä likaa, koska he kantavat syntiä sisällään. Merkki jää Hänen Kauniiseen, Sناهttomaan Kuvaansa. Hän oli hyvin järkyttynyt.