sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Maria seitsemän surun juhlapäivä.

Neitsyt Maria puhuu Pyhän tridentiinisen uhripäivämessun jälkeen Pius V:n mukaan Göttingenin kappelissa lähettiläänsä ja tyttärensä Annen kautta.

Isän, Pojan ja Pyhän Henken nimessä. Amen. Uhripöytä sekä myös Marian altarit olivat tänään erittäin kirkkaasti valaistuja. Siellä oli paljon, hyvin monta enkeliä läsnä. Enkelit tulivat sisälle ja menivät ulos. Niitä tuli yhä enemmän. Se oli huomattava joukko. He palvoivat Pyhää Sakramenttia leijuen ja polvillaan.

Neitsyt Maria puhuu tänään seitsemän surun juhlapäivänä: Minä, teidän Taivaallinen Äitini, puhun nyt ja tässä hetkessä lähettilääni ja tyttäreni Annen kautta, joka on tahtonsa mukaan valmis, tottelevainen ja nöyrä. Hän puhuu vain sanoja, jotka tulevat minulta.

Rakkaat lapseni Marian, tänään juhlapäivänni, seitsemän surun juhlaani, puhun teille, sillä rakastan teitä erittäin paljon. Kipuini on mukana teidän kipussanne. Te usein uskoatte, että sinne pitää kärsiä niin paljon ja että Taivaallinen Isä salli sen. Mutta katso risteileni. Katso seitsemän suruni. Enkö minäkin kärsinyt suurimpia asioita teidän vuoksi? Olinko minäko patienteellinen kaikissa kipuissani, ja enkö täyttänyt täysin Poijani Jeesuksen Kristuksen sekä Taivaallisen Isän tahtoa? Enkö minä kävellyt ristin tien Poijanini Jeesuksen Kristuksen kanssa aina Golgatan vuorelle saakka? Enkö seisonyt ristin alla? Kuka voisi ottaa nämä kiput pois minulta, sillä ainoa poikani oli ristiinnaulittu. Katsoin häntä ja sydämeni lähes repesi kipusta.

Nykyisin tämä toistuu. Enimmäkseen papit eivät halua huomioida kipuja. Miksi he eivät kääntyneet Puhtaan Sydämeni puoleen? Minä voin seisoa heidän vierellään kipuissansa, ja minä voin johtaa heidät Poijani Jeesuksen Kristukseen lopulta Taivaalliseen Isään. Hän ottaa heitä syvästi katuvien rukoilessaan synteistään hänelle hyvässä Pyhässä Tunnustuksessa pyhäälle papille.

Kuinka monta kertaa Taivaallinen Isä on toistanut, että tämä Pyhä tridentiinisen uhripäivämessu on ainoa todellinen uhripäivämessu Pius V:n jälkeen. Kuinka monta kertaa hän teki tämän uhriaterian tunnetuksi heille, sillä halusi muuttua heidän käsiinsään ja ei voinut. Miksi, rakkaat? Sillä vielä tänäänkin he kääntävät selkänsä häneen. Kuinka paljon äitini pyysi Taivaallista Isää koskettaa näitä pappeja sydämessään. Olkoon hän armollinen heidän kohtaanan ja murtakoon heidän itsepintansa.

Rakkaat, sinun täytyi kärsiä nämä kidutukset uudelleen Paikallani Heroldsbachissa. Sinulle ei säästetty mitään. Eikö myös äitisi kärsinyt paikassaan armossaan lapsiansa Marian lasten kanssa, jotka mursivat käärmeen päästä vaikka ette tunteneet sitä, rakkaat pikkulapseni? Ja kuitenkin se oli totta. Siellä alkoikin taistelu ja siellä käytiin kamppailu.

Rakkaat seuraajani kävelit tien, tien kuoppaan, vaikka ei ollut mahdollista pikkulapseni seurata tätä tietä, sillä Poikani Jeesus Kristus ei halunnut olla poliisin valvonnassa - poliisin valvonnassa. (Tämä uhkasi meille autolla Heroldsbachiin matkan aikana Forchheimin poliisilta puhelimella, jos me ilmaistaisimme itsemme kuoppaan). Oliko se oikein, rakkaat pikkulampaanini, rakkaat seuraajani? Saanko nöyryyttää poikani niin paljon, että poliisi halusi valvoa häntä?

Sinä kokisit omalla mielesi ja tunteellasi mitä siellä tapahtui, mutta et voinut ymmärtää sitä. Mutta rakas Herra Jesukristus jää Kuningaskuninkaaksi, sillä Hän hallitsee myös tässä paikassa. Ei koskaan Hän päästä scepteriä kädestään vaikka se nyt näyttää siltä. Hän ottaa sen ja sinä voit voittaa jos pidät kiinni. Vahvuutta tarvitaan, mutta myös kiitollisuutta, rakkaat pikkulapseni, Marian rakkaat lapset.

Kiitos siitä että kävelitte tätä tietä, tämä kipua tien ja ette antaneet periksi. Sinä, pikkulapseni, olet kärsinyt, kärsinyt pahasti ja kärsit myös tänään päivänä Minun Seitsemän Suruni Päivänä. Et anna periksi. Tunnet Rakkautteni ja kävele kipua tienkin. Tästä kiitos sinulle ja kiitos rakkaat pikkulampaanini, jotka seisoitte pikkulapseni vieressä suojaten ja tukevat heitä.

Rakastan teidät kaikkea ja haluan suojailla teidät Minun viittani alla, sillä te olette suojelemmat ja valitut. Teille ei tapahdu mitään, rakkaat. Eikö Taivaallinen Isä vahtia teitä? Eikö sinun Taivaallinen Äiti ole teiden kanssa tässä vaikeimmassa taistelussa? Onko äitisi jättänyt sinua yksin tai jättääkö hän sinut yksin? Ei! Hän on teidän kanssa. Hän halkaisee teitä koska rakastaa teitä, koska te olette kukkia hänen paratiisipuutarhassaan. Yksittäiset kukat kukoistavat. Aika ei ole vielä tullut, aika jolloin Taivaallinen Isä laskee vihan kättään täysin useiden maiden ylle. Tämä on totta!

Poikani ei ole ainoastaan ajettu pois, vaan hän on hylätty ja kieltäytynyt. Ihminen vihaa Häntä edelleen pyhässä sakramentissa tänäänkin siksi, ettei usko Hänen olemassaolonsa, vaan koska he uskovat, että tämä Pyhä Sakrametti ei ole olemassa. Se on fantasia. Tämä on koko mystiikan nimi. Onko se myös fantasia, rakkaimmilleni, että Poikani Jeesus Kristus nousi kolmantena päivänä? Voiko tämäkin olla fantasia? Kuinka monta ihmistä hän on herättänyt kuolleista. Onko tämäkin fantasia? Miksi hän valitsi profeettoja? Siksi, etteivät he täydentäisi Raamattua ja siksi, että heidän pitää auttaa teitä palaamaan oikealle polulle, jotta ette jatka väärällä tiellä. Totuuden sisältämä tie on Kolminaisuuden Jumalan tie - ei minkään muun jumalan tie, vaan ainoastaan Kolminaisuuden Jumala. Häntä ei voi vertailla mihinkään muuhun jumalaan. On vain yksi pyhä, katolinen ja apostolinen usko ja sinun on tunnustettava ja todistettava sitä. Niin te olette oikeat katoliset kristityt, jotka rohkeasti jatkavat matkaansa eikä luovuta vaan jatkavat taistelua.

Äitini rakastaa sinua ja ei unohda sinua. Hän säteilee aina tätä Jumalallista Rakkautta teidän sydämenneen. Tuntee, että saatte Jumalallisen Voiman eikä ihmisvoimaa tai ihmisten pelkoja. Pyydä äitini apua. Minä asetan enkelisi teidän viereenne, erityisesti arkkienkeli Mikael ja pyhä Joosef, minun sulhaseni. Hänkin seisoo teidän vierellenne sekä moni muu pyhimys. Soita heitä! He ovat täällä. He ovat minun kanssa. He ovat taivaassa.

Ja niin siunaan sinut Jumalallisella Voimalla ja Jumalallisella Rakkaudella, ja luotan siihen, että te kestätte vaikeimmissakin aikoina. Tuolloin voitte todistaa rakastavanne Poikani Kolminaisuudessa ylimpänä ja ettei jättäkää Häntä yksin, vaan lohdutatte häntä. Siunaan sinut kaikkien enkelten ja pyhimysten kanssa Kolminaisuuden nimessä, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimissä. Aamen.

Te olette rakastettuja! Te olette minun rakkaimmilleni! Minä halkaistan teidät ja olen kiitollinen siitä, että haluat jatkaa tätä tietä. Aamen.