Aamulla rukouksessani enkeli vei minut puhdistavaan tilaan. Kun kuljin puhdistavassa tilassa enkelin kanssa, näin ryhmän piispoja. Se oli melko suuri ryhmä. Heillä kaikilla oli yllään papiston kirkolliset asut, he näyttivät hyvin surullisilta ja ojentivat käsiään avoimin kämmenin.
He lähestyivät minua ja sanoivat: ”Olemme kaikki piispoja. Voitko auttaa meitä?”
Sanoin: ”Vau, teitä on niin monta!”
”Mitä olette tehneet, että olette kaikki täällä?” kysyin heiltä.
He sanoivat: ”Valentina, olimme tottelematta. Emme puhuneet ihmisille kädestä otettavasta ehtoollisesta. Emme kertonet ihmisille, etteivät he saisi koskea siihen. Herramme on niin pyhä, ettei kukaan saisi koskea Häneen, eikä kukaan saisi ottaa Häntä vastaan kädestä. Te ette ole arvokkaita.”
”Meidän olisi pitänyt puhua ihmisille totuus, mutta emme tehneet niin. Nyt meidän täytyy jäädä tänne kärsimään, ja meidän täytyy pysyä täällä, kunnes he muuttavat tätä maailmassa.”
”Kun he tulevat muuttamaan asian ja sallivat ehtoollisen vain suoraan kielelle, eikä kukaan saa koskea siihen, silloin me pääsemme vapaaksi. Siihen asti meidän täytyy olla täällä.”
Nyt ymmärsin, miksi heidän kätensä olivat jatkuvasti ojentuneet avoimin kämmenin. Tämä on osa heidän kärsimystään siitä, että he antoivat ihmisten ottaa ehtoollisen kädestä.
Eilen aamulla Herra Jeesus sanoi: ”Maailmassa ei ole yhtäkään kirkkoa, joka ei loukkaa Minua. Jokainen kirkko loukkaa Minua.”