Veljet,
Olen opettanut teidät ei valittamaan, jos se pieni juoma on etikkaa ja myrkyllistä — annettu eivätkä vain huulillesi vaan usein sydämellesi, joka pyytää rakastamaan mutta saa loputtomia loukkauksia.
Muista, että Jeesuksenne Sydän oli täynnä tästä todellisimmasta ja katkerimmasta sekoituksesta. Olen opettanut teidät, kenen kutsumaan tunteina, kun kärsimys tulee sinulle ja näyttää siltä kuin kaikki, jopa Jumala, on hylännyt sinut.
Olen pelastuksen takia totisesti hylätty Isästäni, mutta minä kuitenkin kutsuin Häntä. Tämä on se, mitä teidän täytyy tehdä, lapset, koettelemusten ja surun aikoina. Jopa jos Jumala näyttää sinulle kaukana olevalta, kutsu hänelle apua silti. Anna Hänelle aina isänsä rakkauden, ja Hän antaa sinulle lahjansa. Ne eivät ole ne, joita pyysit; ne ovat muuta, jotka ovat teille vielä hyödyllisempiä.
Luota Herraasi ja Isääsi; hän rakastaa sinua ja huolehtii sinusta.
Usko aina tähän: Jumala palkitsee ne, jotka uskovat Hyvyytensä.
Mutta ennen kuin lausuin lopulliset sanat — joissa kuoleman kipu yhdistyi iloon elämän voitosta teidän puolestanne — minä puhuin sanan: “Isä, sinun käsiisi en luovuta Henkeäni.”
Kristuksen Hengellä ei ollut tarvetta Jumalalliseen Armeliaisuuteen. Se oli Jumalan ja Syyttömän Pojan sekä Isän ja Puhtaan Hengen Diviini.
Mutta halusin opettaa sinulle että vain yksi asia on arvoisa elämässä ja arvokkaampi kuin elämä: henki. Se täytyy olla kaikkesi huolenaihe olemassaolossasi ja kuoleman hetkellä. Kaikki mitä omistat Maalla, se on jotain joka kuolee lihaksien kanssa. Eikä sinua seuraa mistään toiseen elämään. Mutta henki jää; henki edeltää sinua, ja se on hengen eteen Jutuan ja saamaan ensimmäisen tuomion. Siunoin sinut.
Sinun Opettajasi.
Viestiä reflektoimalla:
Jeesus on ilmestynyt uudelleen Opettajana, voidakseen lievittää sydämme kärsimyksiä, tuon yksinäisyyden ja hyljeksemisen tunteen jota kokemme elämän vaikeissa hetkissä, kun haluamme vähän rakastusta mutta saadaan vain loukkauksia.
Mitä meidän pitää tehdä kun kipu iskee sydämmeen ovellemme, kun olemme epätietoisia, kun emme voi estää itkua kaikesta mitä meille tapahtuu? Meidän on IMITOIVAN HÄNTÄ, tekemään mikä hän teki Ristillä: kutsumaan Jumalaa Isäksi, näyttämään Hänelle rakastamme lapsena, meidän ehdotonta luottamustamme, tietäen että hyvänä Isänä kuin Hän on, Hän antaa meille mitä hyväksi ja avuksi meille — vaikka se ei ole sitä mikä pyydämme tai uskomme auttavan.
Lopulta Jeesus opettaa meidän että ainoastaan henkemme on tärkeää, tuo jumalainen hengitys joka oli olemassa jo ennen syntymäsi ja jatkaa olemassa myös kun ruumiimme ovat kuolleet. Se on hengen eteen Jumalaa, kantamassa täydellisen taakka meidän hyviämme tekoja ja syntejä, tuomittavaksi.
Jumalan armeliaisuuden vaikennus joka Jeesus on asettanut minulle olkoon kaikkien aiheeksi reflektoida, koska mitä Hän pyytää on että meidän huomio suuntautuisi ainoastaan Häneen ja Isään, ja että jokainen ottaa suurempaa huolta omasta sielustaan.
Lähde: ➥ LaReginaDelRosario.org